Текст песни «Kaarlo Rantamaki - Laulu Lappajarvelle»

Lauloi laineillas kerran Lapin mies,
Joiku taivahan rantoja piirsi.
Voiman oikeus sanat sanoa ties
Peskikansan tieltansa siirsi.
Verkon veteen kuin veit
Kodan, kodin kun teit,
Tuli kaskisauhujen vuoro.

Saaret, niemet ja karsikkopuut
Tarun menneesta kertoa voisi.
Sopujuhlaa kun lauloi lastes suut,
Tora mennytta, uskoa soisi.
Tyton venhoon kun veit,
Ikiliiton kun teit,
Sama rakkaus Savon ja Kyron.

Ajat ankeat kokea sa sait,
Sina taistelit siina kuin muutkin,
Leivan loppuissa uskoa sa hait,
Avun vaikeina aikoina saitkin.
Verkon veteen kun veit,
Pettuleipaa kun teit,
Olit opissa Mestarin suuren.

Opit kirjalle, tiella kulttuurin
Sai uskosi sisusta voimaa.
Koti, kirkko, yksi isanmaa,
Niita koskaan ei tuntosi soimaa.
Verkon veteen kun veit,
Virren siitakin teit.
Kotitemppeliin vei ties sunnuntaina.

Mita huolia huomen tuoneekaan,
Juures vahvat maan mullassa kulkee.
Samat surut ja ilot aikoinaan
Sukupolvien ketjun sulkee.
Verkon veteen kun veit,
Laulun nuorille teit.
Heidan tiensa kay paivaan uuteen.

Lappajarvi on helmi Pohjanmaan,
Joka aina omansa perii.
Se lapsena laulamaan saa,
Se muistojen kirjaa kerii.
Verkon veteen kun veit,
Siita laulusi teit,
Onhan lapsesi kotiin taas tullut.