Текст песни «@Junkmail - Viilee»

Ma olin 12-v. kun vanhempien ero tapahtui,
Faija lahti, niiden suhde vaan lakastui.

Mutsi jaI asuntoo yksin, meit oli kolme lasta,
Ma olin vanhimmast paasta, mutta 12 vasta.

Broidi oli nuori eika tajunnut mitaan,
Kasvoi ilman isaa, mut se ei haitannut yhtaan.

Sisko oli hiljaa, faija oli sille rakas,
Ei sanonut mitaan, mutta se halus sen takas.

Kerto
Viilee sa oot viilee, et haluu olla aikuinen
Viilee sa oot viilee, mutta sisalta lampoinen.

Vanhemmat veti maton jalkojen alta,
En pysty suhtautuun, se tuntuu niin pahalta,

Todellisuus iski naamaan kuin tiiliseina,
Se naky mulla ystavyyssuhteina paattyneina,

Must tuli hiljainen, sisaanpain kaantynyt,
Ahdisti pitkaan, mut nut se on paattynyt,

Tajusin viimein, et taa juttuei oo musta kii,
Vaikka vanhemmat asuu erossa, ne ei oo valiinpitamattomii.

Kerto

Mutsi haukkuu faijaa edesvastuuttomaks,
Se ei auta oloo, ma oon sen esikoislapsi.

Ois asiaa tehda perheen kanssa jotai kivaa,
Mut mutsi ei anna enaa faijalle tilaa,

Ma olin tottunut elamaan, meil ei ollut vakivaltaa,
Mut uus tilanne tuntu aika pelottavalta,

Oisin toivonut et ne ois kelannut vahan,
Et ma muistan niiden riidat lapi elaman.

Kerto

Mutsin luona kay miehii iha tarpeeks,
Mut niist ei oo mihinkaa, ei ees koristeeks,

Helvetisti paineita ja tyostressii,
Elattaa meit kolmee, tuo duunit himaa messii,

Kuitenki ma diggaan meijan arkipaivaa,
Ma jeesaan mutsii, teen ylimaarasta,

Broidinkin ma yritan pitaa kurissa,
Viettaa paljon aikaa mun perheen parissa.

Kerto